Perimätiedon historiaa

Perimätiedon historiaa

Postby LionoftheWasteland » Fri Apr 22, 2011 7:52 am

Lyhyt katsaus perimätiedon (hadithien) keräämiseen, ja perimätiedot Sunni lähteistä tietenkin :)

Profeetan elinaikana
Alusta alkaen muslimit alkoivat kirjoittaa muistiin viimeisen Profeetan perimätietoja ja välittää niitä heille, jotka eivät olleet paikalla. ‘Abdullāh b. ’Amr b. al-’Ās, Samarah ab. Junbah, Sa’d ’Ubādah ja Jābir b. ‘Abdullāh al-Ansārī ovat keränneet Profeetan perimätietoja kokoelmaan nimeltä Sahifah. Tunnetun hadīthin mukaan ‘Abdullāh b. ’Amr b. al-’Ās:illa oli tapana kirjoittaa muistiin kaiken mitä hän kuuli Profeetalta, mutta sitten Quraishilaiset kielsivät häntä tekemästä niin vedoten siihen että Profeetta oli ihminen, joka puhuu kun on vihainen ja iloinen (tarkoittaen, että hänen tunteensa saattavat vaikuttaa hänen lausuntoihinsa eivätkä olisi täysin tarkoituksella sanottuja). ‘Abdullāh keskeytti hadīthien kirjoittamisen siihen asti kunnes hän kertoi Profeetalle tästä. Silloin Profeetta osoitti suutaan ja sanoi: ”Kirjoita! Vannon Hänen nimeensä, jonka käsissä henkeni on, että tästä ei ole koskaan tullut ulos muuta kuin totuus.” [Lähteet: Al-Dārimīn Sunan, Kitāb al-Muqaddimah, Sakhr sarja no. 484-486 ja Abū Dāwudin Sunan, Kitāb al-’Ilm, Sakhr sarja no. 3161. Muut lähteet vahvistavat, että hän kirjoitti ahādītheja. Esim. Bukhārīn Sahih, Kitāb al-’Ilm, Sakhr sarja no. 110, Ahmadin Musnad, Bāqī Musnad al-Mukthirīn, Sakhr sarja no. 8863 ja al-Tirmidhīn Sunan, Kitāb al-’Ilm, Sakhr sarja no. 8863.] Imām Ahmad välittää Abū Hurairahilta, että Profeetta Muhammad pyysi seuralaisiaan kirjoittamaan hadīthinsa Abū Shāt nimiselle henkilölle. [Lähteet: Tämä hadīth on mainittu myös Bukhārīn Sahih, Kitāb al-’Ilm, Sakhr sarja no. 109, Kitāb al-Luqatah, no. 2254 ja Kitāb al-Dījjāt] Sitten Imām Ahmad siteeraa Abū ’Abd al-Rāhmanin sanoneen, että yhtäkään näin vahvaa hadīthia ei ole kerrottu, joka osoittaisi ahādīthien muistiin kirjoittamisen tärkeyden, sillä se on Profeetan antama suora käsky.

Tämä tapahtuma osoittaa, että jotkut henkilöt eivät ilahtuneet hadīthien kirjoittamisesta muistiin, sillä he eivät arvostaneet Profeetta Muhammadin tärkeää asemaa oikealla tavalla. Muslimit eivät kuitenkaan kuunnelleet heitä, vaan jatkoivat hadīthien kirjoittamista. [Tunnetuimmissa sunni hadīth kokoelmissa on eri hadīth sarjoja, jotka osoittavat hadīthien välittämisen tarpeellisuuden niille, jotka eivät niitä tunne. Itse asiassa tämä on selvä esimerkki yleisestä islamilaisesta velvollisuudesta levittää tietoa ja opettaa niitä, jotka eivät tiedä. Hadīthien kirjaamisen ja edelleen välittämisen tarpeellisuuden kieltäminen johtaa totuuden ja sunnan tarpeellisuuden kieltämiseen ja ennen kaikkea Profeetan ohjeiden kieltämiseen.]

Ensimmäisen kalifin aikana
Tunnettu sunni oppinut Dhahabī mainitsee kirjassaan Tadhkirat al-Huffaz, että Abū Bakr kokosi ihmiset ja sanoi: ”Oi ihmiset! Oi Profeetan kumppanit! Te kerrotte jotain Profeetasta vaikka teillä ei ole keskinäistä yhteisymmärrystä. Siksi on parempi, että ette enää kerro Profeetan perimätietoja, ja jos joku kysyy teiltä Profeetan mielipidettä jostain asiasta, vastatkaa yksinkertaisesti että meillä on Jumalan Kirja ja se riittää meille. Se riittää: mitä tahansa Koraanissa on sallittu, se on sallittua (halal) ja mitä tahansa on Koraanissa kielletty, se on kiellettyä (haram). Älkää menkö sen pidemmälle. Älkää sanoko mitään Profeetan mielipiteistä ja hänen perimätiedostaan.”
[Lähde: Dhahabīn, Tadhkirah al-Huffaz, Vol. 1, sivut 2-3]

Toisen kalifin aikana
Tänä aikana Profeetan perimätiedon kertojia kohdeltiin vielä ankarammin. Esimerkkinä on Profeetan kumppanin Qarazah b. Ka’bin hämmästyttävä kertomus, jonka mukaan toinen kalifi lähetti joukon Ansareja Kufaan ja pyysi häntä matkustamaan heidän mukana. [Ansar = Muslimit, jotka asuivat Jathribissa (entinen Medina) ja toivottivat Profeetan ja heidät, jotka muuttivat hänen mukanaan Mekasta Medinaan tervetulleeksi sinne. Muuttajia puolestaan kutsuttiin nimellä Muhaĵirun.] Kalifi saatteli heidät Medinan lähellä sijaitsevaan Sirā’-nimiseen paikkaan saakka ja kysyi heiltä: ”Tiedättekö te miksi minä saattelin teidät ja tulin kanssanne tänne asti?” Qarazah sanoi, että he vastasivat: ”Koska halusit osoittaa kunnioituksesi Ansareja kohtaan.” Kalifi myönsi tämän, mutta lisäsi, että siihen on toinenkin syy. Hän sanoi: ”Te olette menossa sellaisten ihmisten luo, joiden kielet heiluvat Koraania resitoiden aivan kuin palmupuut [tuulessa]. Kun te saavutte sinne ihmiset sanovat: ’Muhammadin seuralaiset ovat saapuneet. Muhammadin seuralaiset ovat saapuneet.’ He pyytävät teitä kertomaan hadītheja. Varokaa, älkää vaivastuttako heitä kertomalla Profeetan hadītheja ja minä olen teidän kumppaninne (sharik).” Näin ollen toinen Kalifi pyysi heitä olla kertomatta ahādītheja, ja lupasi tukea heitä siinä ja vakuutti, että hän oli itsekin omaksunut saman menetelmän.
Kuten toinen Kalifi oli ennustanut, delegaation saavuttua Kufaan ihmiset pyysivät heitä kertomaan Profeetan ahādītheja, sillä he samoin kuin muutkin muslimit vilpittömästi rakastivat Profeetttaa ja halusivat tietää ja kuulla hänestä. He halusivat hyötyä Profeetan esimerkistä ja hänen Koraanin selityksistä. Joka tapauksessa Qarazah sanoo: ”Minä en maininnut ahādītheja.” [Lähteitä: Al-Dārimīn Sunan, Kitāb al-Muqaddimah, Sakhr sarja no. 281 ja 282 ja Ibn Māĵahin Sunan, Kitāb al-Muqaddamah, Sakhr sarja no. 28.]

Al-Dārimī kirjoittaa kirjassaan Sunan, Sha’bīn sanoneen, että hän vietti kokonaisen vuoden ‘Abdullāh b. ’Umarin (toisen Kalifin poika) seurassa, eikä hän kertaakaan kuullut hänen mainitsevan yhtäkään Profeetan perimätietoa. [Lähteet: Al-Dārimīn Sunan, Kitāb al-Muqaddimah, Sakhr sarja no. 275 ja Ibn Māĵahin Sunan, Kitāb al-Muqaddamah, Sakhr sarja no. 26.] Al- Dārimī mainitsee myös, että tätä jatkui kauan, kaksi ja puoli vuotta ja tänä aikana hän kuuli ‘Abdullāhin sanovan vain yhden hadīthin. [Lähteet: Al-Dārimīn Sunan, Kitāb al-Muqaddimah, Sakhr sarja no. 274. On huomattava, että ‘Abdullāh b. ’Umar toisinaan mainitsi hadītheja, sillä niistä on mainintoja. Katso esim. Ahmadin Musnad, Sakhr sarja no. 6225, 6302, 6304 ja 6594.] Hän välittää myös Sa’d b. Jazīdin kertoneen, että hän oli Sa’d b. Abī Waqqāsin mukana matkalla Mekkaan, Mekasta ja sieltä takaisin Medinaan, mutta hän ei kuullut tämän sanovan ainuttakaan Profeetan perimätietoa. Tätäkin hämmästyttävämpää tapahtui siihen aikaan. Esimerkiksi Dhahabī kertoo Tadhkirah al-Huffazissa, että kolme merkittävää Profeetan seuralaista pidätettiin, koska he olivat kertoneet Profeetan perimätietoja. Yksi heistä oli ‘Abdullāh b. Mas’ūd, kuuluisa kirjuri (katib) ja Koraanin resitoija, joka oli hyväksynyt islamin sen alkuaikoina ja jota Quraishin pakanat olivat kiduttaneet. [Lähde: ’Askarīn, Ma’alim al-Madrisatain, Vol. 2, s. 53, siteerattuna Muntakhab al-Kanzista, joka on julkaistu Ahmadin Musnadin marginaalissa 4/64.]

Kolmannen Kalifin aikana
Hadīthien kertomista ei edelleenkään rohkaistu. On mielenkiintoista, että kolmas kalifi ’Uthmān b. ’Affān joskus väitteli tarpeesta olla kertomatta Profeetan perimätietoa edelleen, viittaamalla kahden edellisen kalifin käytäntöön. Esimerkiksi hänellä oli tapana sanoa, että kenelläkään ei ole oikeutta välittää perimätietoja, joita ei oltu mainittu Abū Bakrin tai ’Umarin aikana. Koska heidän aikana ei saannut välittää perimätietoa olisi tämä sama käytäntö automaattisesti soveltunut myös hänen aikaansa.

Miksi Profeetan perimätiedon kirjoittamista ja jälleenkertomista yritettiin estää? Yleensä tämä selitettiin sillä, että jos Profeetan perimätiedosta puhuttaisiin se kääntäisi huomion pois Koraanista. Jos heidän olisi sallittu pitää niin Koraani kuin myös sunna rinnakkain, he saattaisivat suoda liian vähän huomiota Koraaniin ja voisivat unohtaa sen ja tämä puolestaan olisi saattanut asettaa Koraanin alttiiksi muutoksille ja puutoksille.

Jotkut ihmiset, jotka eivät olleet ahādīthien välittäjiä tai välittivät niitä vain vähän perustelivat, että he pelkäsivät kertovansa vääriä ahādītheja. Esimerkiksi ’Uthmān b. ’Affān [Lähde: Ahmadin Musnad, Musnad al-’Asharah al-Mubashsharīn bi al-Jannah, Sakhr, sarja no. 439] Zubair b. ’Awwām [Bukhārīn Sahih, Kitāb al-’Ilm, Sakhr no. 104 ja Ahmadin Musnad, Musnad al-’Asharah al-Mubashsharīn bi al-Jannah, Sakhr sarja no. 1339 ja 1353] ja Anas b. Mālik, [Bukhārī, Ibid, no. 105 ja Ahmadin Musnad, Bāqī Musnad al-Mukthirīn, Sakhr sarja no. 12303] sanoivat, että he eivät kertoneet hadīthejä koska he olivat kuulleet Profeetan sanoneen: ”Hän, joka tahallaan väittää minun sanoneen jotakin, mitä en ole sanonut, joutuu helvettiin.” Nämä raportit ja muut todisteet osoittavat että vääriä hadīthejä yritettiin tehdä Profeetan nimissä. Vääriä ahādīthejä liikkui jo varhaisten muslimien keskuudessa ja Profeetta sekä hänen omistautuneet kumppaninsa olivat huolissaan tästä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö oikeita ahādīthejä, joita on kuultu Profeetalta tai luotettavista lähteistä tulisi välittää. Sen sijaan se osoittaa, että tulisi olla tarkkana ahādīthejä välitäessä ja hyväksyttäessä niitä. Imām Ahmad b. Hanbal kertoo Musnadissaan Imām ‘Alīn sanoneen: ”Kun kerron teille jonkin hadīthin Profeetalta mielestäni on parempi tippua taivaasta maahan kuin kertoa Profeetan sanoneen jotain mitä hän ei sanonut.” [Musnad al-’Asharah al-Mubashsharīn bi al-Jannah, Sakhr sarja no. 1072] Tämän vuoksi Profeetan Talonväki ja heidän seuraajansa eivät lopettaneet Profeetan oikeiden ahādīthien kertomista ja kirjaamista, ollen erityisen varovaisia ja tarkkoja niiden kertomisessa.

Huomattakoon, että tämä "sunna ottaa huomion pois Koraanista" ajatus johtaa lopulta näkökantaan, jonka mukaan Koraani riittää eikä hadītheja tarvita. Outoudestaan huolimatta tämä näkökanta on ajoittain ollut eräiten henkilöiden ilmaisema. Esimerkiksi Bukhārī ja muut ovat kertoneet, että ennen kuolemaansa Profeetta Muhammad pyysi ympärilleen kerääntyneitä ihmisiä tuomaan paperia ja kynän voidakseen kirjoittaa jotain, etteivät ihmiset tämän jälkeen eksyisi. Silloin ‘Umar b. Khattāb sanoi: ”Profeetta on sairauden rasittama (joissain versioissa ”hän hourailee”) ja meillä on Pyhä Kirja, joka riittää meille.” Paikalla olleet alkoivat riidellä, joten Profeetta sanoi: ”Lähtekää pois! Älkää riidelkö minun läsnä ollessa.” Bukhārī lisää Ibn ‘Abbāsin sanoneen, että oli suuri tragedia, kun Profeettaa estettiin kirjoittamasta. [Lähteet: katso esim. Bukhārīn Sahih, Kitāb al-Ĵihād, Sakhr sarja no. 2825, Kitāb al-Ĵizjah, Sakhr sarja no. 2932, Kitāb al-Maghāzī, no. 4078 ja 4079, Kitāb al-Mardā, no. 5237 ja Kitāb al-I’tisām bi al-Kitāb wa al-Sunnah, no 6818; Muslim Sahih, Kitāb al-Wasījah, kansainväl. sarja no. 3089-3091 ja Ahmadin Musnad, Musnad Banī Hāshim, Sakhr sarja no. 1834, 2835, 2945 ja 3165.]

Koraanin säilymisestä tuolloin ei kuitenkaan ollut syytä olla huolissaan, sillä jo Profeetan elinaikana monet ihmiset olivat opetelleet Koraanin ulkoa ja useita Koraanin kirjoitettuja kopioita oli jo tehty. Me tiedämme, että Profeetta itse antoi muslimeille ohjeet siitä kuinka Koraanin jakeet ja kappaleet tulisi järjestää. Tiedämme myös, että tuona aikakautena arabit olivat tunnettuja hyvästä ulkomuististaan, joten ei ollut syytä huolestua että Koraani unohdettaisiin tai se muuttuisi. Ei myöskään ole kohtuullista uskoa, että muslimit olisivat olleet niin huolimattomia tai heikkoja etteivät pystyisi huolehtimaan samanaikaisesti sekä Koraanista että Profeetan puheista. On käsittämätöntä ajatella että kansa, jonka keskuudessa oli lukuisia tunnettuja henkilöitä, ja jolla oli Jumalan antama ulkoa oppimisen lahja, ei pystyisi huolehtimaan kahdesta arvokkaasta asiasta samanaikaisesti.

Joka tapauksessa shī’alaisten ja myöhempien sunni perimätiedon kertojien (kuten myös ‘Umar b. ’Abdul ’Azīzistä jälkeisten kalifien) mukaan, tämä näkökanta ei ollut yhdenmukainen Koraanin opetusten kanssa, jonka mukaan tulisi seurata Profeetan sunnassaan osoittamaa käytöstä. On vaikea kuvitella, että aatesuunnan perustaja esittäisi ajatuksensa, mutta hänen kuolemansa jälkeen tai jopa ennen sitä ihmisten käskettäisiin olla välittämättä siitä mitä hän sanoi tai teki eikä niitä mainittaisi tai kirjoitettaisi. Voitaisiinko tällaisessa tapauksessa odottaa, että ihmiset ymmärtäisivät sen aatesuunnan, ottaen huomioon, että se oli ilmestyksen tulos ja heillä ei ole suoraa eikä välitöntä yhteyttä sen lähteeseen? Kuinka ihmisten oletettaisiin ymmärtävän Koraania, jos sen henkilön, kenelle Koraani ilmestyi, opetukset jätettäisiin huomioimatta ja jonka velvollisuus Koraanin itsensä mukaan oli opettaa ja selittää Koraania.

Joka tapauksessa sekä shī’a että sunni oppineiden mukaan Profeetta itse on antanut selvät ohjeet hänen ahādīthien välittämisestä muille. Esimerkiksi viimeisenä elinvuotenaan ja palatessaan viimeiseltä pyhiinvaellusmatkaltaan Mekasta (haĵĵah al-wida’) Profeetta sanoi kuuluisassa historiallisessa lausunnossaan: ”Tehköön Jumala onnelliseksi heidät, jotka kuuntelevat puhettani, ymmärtävät sen ja kertovat sen edelleen niille, jotka eivät ole sitä kuulleet. Monet ihmiset välittävät tietoa, jota he itse eivät ymmärrä ja toisaalta on heitä, jotka välittävät tietoa heille, jotka ymmärtävät enemmän kuin he itse.” Monet perimätiedot kertovat siitä, kuinka Profeetta rukoili niiden puolesta, jotka kuuntelivat hänen perimätietojaan ja sitten välittivät näitä muille. Esimerkiksi, Bukhārī kirjassaan Sahih kertoo Profeetan sanoneen: ”Läsnä olevien tulee kertoa poissaoleville, sillä poissaolevien joukossa saattaa olla heitä paremmin ymmärtäviä.” [Lähteitä: Katso esim. Bukhārīn Sahih, Kitāb al-’Ilm, Sakhr sarja no. 65, Kitāb al-Haĵĵ, Sakhr sarja no. 1625, Kitāb al-Maghāzī, Sakhr sarja no. 4054, Kitāb al-Udhī, Sakhr sarja no. 5124, Kitāb al-Tauh}īd, Sakhr sarja no. 6893 ja Kitāb al-Fitan, no 6551; Muslimin Sahih, Kitāb al-Qusāmah, Sakhr sarja no. 3179; Ibn Māĵahin Sunan, Kitāb al-Muqaddamah, Sakhr sarja no. 229; Ahmadin Musnad, Musnad al-Basrījīn, Sakhr sarja no. 19594, 19512 ja 19492 ja al-Dārimīn Sunan, Kitāb al-Manāsik, Sakhr no. 1836]

Todellakin monet Profeetan kumppanit samoin kuin kaikki suuret perimätiedon kertojat kuten Imām Ahmad b. Hanbal, Muslim ja Bukhārī, jotka tulivat myöhemmin ja kokosivat Profeetan ahādīthejä ja jopa kumppanien sanontoja sekä heidän jälkeensä tulevien (al-tabi’un) sanontoja, katsoivat velvollisuudekseen kerätä ahādīthejä muiden luettavaksi. Tämä oli yksi tapa jonka avulla islamilainen kulttuuri pystyi leviämään ja leviämään. Profeetan opetuksia tarvitsivat he, joilla oli suora yhteys Profeettaan ja pystyivät oppimaan häneltä kuin myös he, jotka tulivat hänen jälkeensä.

Tässä kohtaan tulisi mainita, että alusta alkaen shī’at kiinnittivät erityistä huomiota Profeetan sunnaa kohtaan ja olivat päättäväisiä saadakseen ne kirjatuiksi hänen viestinsä harjoittamiseksi ja levittämiseksi. Vaikka monet heistä surmattiin tai vangittiin sen tähden.

***

Alla mielenkiintoisia hadithejä Sunni lähteistä tietenkin.

Profeetta kutsui sukulaisensa aterialle. Aterian jälkeen Profeetta julisti sanomansa ja pyysi vieraita hyväksymään islamin ja sanoi, että heidän joukostaan hänestä, joka uskoisi islamiin ja avustaisi häntä, tulisi hänen seuraajansa. Kaikki olivat hiljaa. Ainoa joka hyväksyi hänen pyyntönsä, oli Ali, joka oli silloin vasta nuorukainen. Profeetta pyysi häntä istumaan ja toisti kutsunsa toisen ja kolmannen kerran. Joka kerta vain ’Alī ilmaisi halunsa tukea Profeettaa. Profeetta hyväksyi ‘Alīn alistumisen Jumalan tahtoon ja täytti Jumalan käskyn osoittamalla hänet seuraajakseen.
Tämä tapahtuma on kirjattu moniin lähteisiin.
Tabarīn (k. 310 hj.) Tarikh al-Umam wa al-Mulukiin, vol. 3. sivut 62,63;
Ibn Al-Athīrin Al-Kamil fi al-Tarikhiin vol. 2, sivut 40, 41;
ja Ahmad b. Hanbalin Musnad al-‘Asharah, Mubashshirin bi al-Ĵannah, Sakhr-sarjanumero 841.

Profeetta sanoi: ’Viisaus on jaettu kymmeneen osaan: yhdeksän niistä on annettu ‘Alīlle ja yksi osa on jaettu muitten ihmisten kesken"
Ibn Kathīrin (k. 774 hj.) al-Bidajah wa al-Nihajah, vol. 7, s. 369

Vahvistaen aikaisempaa hadithia Umar ibn al-Khattāb sanoi: ”Älköön Jumala koskaan aseta minulle vaikeaa tehtävää, jossa ’Alī ei ole mukana.”
Katso esimerkiksi Ibn Haĵarin Al-Isabah fi Tamj iz al-Ahabah, vol. 2, s. 509 ja Ibn Kathīrin al-Bidajah wa al-Nihajah, vol. 7, s. 59.

Ibn Asākir (k. 571 hj.) kertoi Jābir b. ’Abdullāh al-Ansārīn sanoneen:
Istuimme kerran Profeetta Muh}ammadin kanssa kun ’Alī saapui, jolloin Profeetta sanoi: ”Minä vannon Hänen kauttansa, jonka käsissä minun elämäni on, että todellakin tämä mies ja hänen shī’ansa ovat onnellisia tuomiopäivänä.” Ja sitten ilmestyi jae ”Totisesti he, jotka uskovat ja tekevät hyviä tekoja ovat ihmisistä parhaimpia” (98:7). Myöhemmin kun Profeetta Muhammadin seuralaiset näkivät ‘Alīn tulevan, he sanoivat ”Miehistä parhain tuli.”
Ibn ’Asākir, Tarikh Ibn ’Asakir, vol. 2, s. 442 ja al-Suyūtī, Al-Durr al-Manthur, vol 8, s. 589

Al-Suyūtī (k. 911 hj.) kertoi Ibn ‘Abbāsilta, että kun jae (98:7) ilmestyi Profeetta sanoi ’Alīlle: ”Nuo ovat sinä ja sinun shī’at ja tuomiopäivänä olet tyytyväinen ja (Jumala) on sinuun tyytyväinen.”
Al-Suyūtī, Ibid

Ibn Haĵar (k. 974 hj.) kertoi Ibn ‘Abbāsilta, että kun jae (98:7) ilmestyi, Profeetta sanoi ’Alīlle: ”Tuo ovat sinä ja sinun shī’asi. Sinä ja sinun shī’asi tulette tuomiopäivänä olemaan tyytyväisiä ja Jumalaa teistä tyytyväinen ja teidän vihollisenne ovat vihaisia ja niskasta kahlittuja.”
Ibn Haĵar, Al-Sawa’iq al-Muhriqah, osa 11, kappale 1. Samassa kirjassa Ibn Haĵar kertoo Umm Salāmahilta, että eräänä iltana Profeetan ollessa hänen luonaan, hänen tyttärensä Fātima saapui ‘Alīn seuratessa häntä. Silloin Profeetta sanoi: ”Oi ‘Alī! Sinä ja sinun seuralaisesi olette Taivaassa. Sinä ja sinun shī’asi olette Paratiisissa.”

Ibn al-Athīr (k. 774 hj.) kertoi, että Profeetta puhutteli ’Alīa sanoen: ”Oi ’Alī! Sinä ja sinun shī’asi saavutatte Jumalan tyytyväisinä Häneen ja Hän teihin tyytyväisenä ja vihollisenne saavuttavat Hänet vihaisina ja niskasta kahlehdittuina!” Sitten Profeetta havainnollisti tämän laittamalla kädet niskansa ympärille.
Ibn al-Athīr, Al-Nihajah, kohdalla ‘qa-ma-ha’

Ibn ’Asākir kertoo Profeetan sanoneen: ”Todellakin Paratiisissa on lähde, joka on makeampi kuin nektari, sileämpi kuin voi, viileämpi kuin jää ja joka tuoksuu paremmalle kuin myski. Tuossa lähteessä on savi (tīnah), josta meidät (minun taloväkeni ja muut) luotiin ja meidän shī’a on tehty tuosta samasta savesta.”
Ibn ’Asākir, vol. 1, s. 131, no. 180.
User avatar
LionoftheWasteland
 
Posts: 0
Joined: Wed Mar 30, 2011 1:29 am

Return to Ahadith ja muu perimätieto

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest

cron